Pohjanlahden rannalla on yliopistokaupunki Oulu, jonka alueella on vilkas musiikkielämä. Pianonvirittäjä Eero Koivisto, 49, on jo vuodesta -90 vastannut reilu 200 000 asukkaan kaupunkikeskuksen konserttien virityksistä.  Koiviston aikana alueella on vieraillut kymmenittäin maailman huippupianisteja Ralf Gothónista Grigori Sokoloviin. Koivisto on ollut artistien luottomies, taannut konsertille onnistuneet puitteet. Virittäjälle asetetut vaatimukset ovat joskus mahdottomia niin ympäristön kuin taiteilijan suhteen.

– Täytyy vain intuitiolla yrittää selvittää mitä taiteilija haluaa. Kun tulee tutuksi joidenkin kanssa, kuten vaikka Gothónin, niin osaan jo etukäteen tehdä kosketuksen oikeanlaiseksi. Se helpottaa työtä. Yksi tärkeimpiä asioita siinä oppimisessa on ollut se havainto, kuinka vähän tiedän, kertoo Koivisto, määrittelee Koivisto.

Luottamuspulasta Koivisto ei ole joutunut kärsimään. Päinvastoin. Kiitosta on satanut ja useiden muutamien pianistien kanssa Koivisto on vuosien varrella tullut hyväksi ystäväksi – tällainen on esimerkiksi Olli Mustonen.

– Ongelmia tulee korkeintaan nuorempien pianistien kanssa, jotka ovat epävarmoja. Kokeneimpien pianistien kanssa pärjää aina. He ovat tottuneet maailmalla yleensä huonompaan soittimien tasoon, naurahtaa Koivisto.

Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat pitkiä ja virittäjät harvassa. Koiviston työalue ulottuukin pari sataa kilometriä Oulusta etelään ja vastaavasti pohjoiseen aina Ruotsin puolelle asti. Ajokilometrejä kertyy hyvänä viikkona toistatuhatta, autoja Koivistolla on ollut jo tusina. Ei ihme, sillä rankat ilmasto-olosuhteet asettavat kovat vaatimukset niin autoille kuin pianoillekin. Talvisin pakkasta voi olla jopa –40–50 °C-astetta, jolloin ilman suhteellinen kosteus painuu lähelle nollaa.

Alueen musiikkioppilaitoksissa onkin tämän vuoksi tehokkaat ilmankostutusjärjestelmät. Tämän lisäksi konserttisoittimiin ja useimpiin harjoituspianoihin on asennettu omat Dampp-Chaser -kostuttimet, jotka pitävät kosteuden ihanteellisena ja soinnin hyvänä. Vastaavasti loppukesästä ilman suhteellinen kosteus voi olla jopa 80 %.

Tavalliset kotipianot joutuvatkin kosteusvaihteluiden vuoksi kokemaan valtavia muutoksia, joka aiheuttaa vireen edestakaisin sahaamiseen keskialueen kohdalta, kielten risteyskohdasta. Suomen pianokanta on muuten ainutlaatuinen sekoitus kotimaisia Hellas ja Fazer -merkkejä 60–80-luvulta, sosialististen maiden pianoja sekä uudempia Yamahoita, joita oppilaitoksissa pääasiassa näkee.

Paradoksaalista kyllä, ehkä juuri näiden vaativien olosuhteiden vuoksi Suomen konserttisoittimet ovat erinomaisessa kunnossa. Pitkään New Yorkissa asunut pianisti–säveltäjä Heikki Sarmanto, 72, vahvistaa väitteen.

– Olen konsertoinut paljon Yhdysvalloissa ja Brasiliassa. Kyllä Suomessa pianojen ja flyygeleiden taso on kansainvälisesti erittäin korkea. Kuulin juuri, että Kristiinankaupunkiin on tulossa Sviatoslav Richterin (1915–1997) entinen flyygeli. On hämmästyttävää, kuinka Suomessa satsataan kulttuuriin, Sarmanto päivittelee.

Länsirannikolla sijaitseva seitsemäntuhannen asukkaan Kristiinankaupunki on vain yksi esimerkki monien joukossa. Itärajalla yhtä pienessä Kuhmon kaupungissa on yli neljäkymmentä vuotta järjestetty Suomen suurinta kamarimusiikkifestivaalia kansainvälisesti korkeatasoisella ohjelmistolla. Pienten kuntien ja yhteisöjen halukkuus tukea korkeakulttuuria onkin yksi selitys sille, miksi maailman johtavat pianistit ovat halukkaita konsertoimaan tai levyttämään kaukana pohjoisessa yhtä lailla kuin New Yorkin Carnegie Hallissa.

Yksittäisten konserttien lisäksi ovat musiikkifestivaalit Koivistolle työn suola ja suuri haaste. Joka kolmas vuosi Oulussa järjestettävä Leevi Madetoja -pianokilpailu on hyvä esimerkki siitä, millaisiin koitoksiin sekä piano että virittäjä voivat joutua. Viime helmikuussa, yhden viikon aikana 90 kilpailijaa hakkasi päivisin tauotta seitsenvuotiasta Steinway & Sons -flyygeliä. Ainoastaan Koiviston tarkistukset viritykseen katkaisivat soiton. Näin jokaiselle kilpailijalle taattiin yhdenvertaiset olosuhteen, täysin vireessä oleva soitin.

– Soitin kesti ihmeellisen hyvin. Jouduin viikon aikana säätämään ainoastaan una corda -pedaalia. Tietenkin ennen kilpailuviikkoa olin suorittanut soittimelle kahden päivän huollon, kertoo Koivisto.

Suorituksen kovuutta lisäsi se, että Koivisto oli pahassa flunssassa. Sairausloman pitäminen olisi kuitenkin ollut katastrofi festivaalille. Koiviston tasoisia konserttivirittäjiä löytyy Suomesta vain muutama, nekin etelästä.

Soitinten perushuolloista vastaavat käytännössä kolme suurinta verstasta: Steinway & Sons ja Yamaha -soitinten maahantuoja F-Musiikki, Matti Kyllönen & Pianonikkarit sekä Suomen Pianomestarit, joiden kanssa Koivistolla on ollut erittäin läheinen suhde. Yrityksen perustaja Markku Onnela oli aikoinaan Koiviston opettaja.

Haastavista konserttitilanteista selviytyminen on kuitenkin koulinut Koivistosta sen ammattilaisen minä hänet tunnetaan.

– Työskentely pianistien kanssa on opettanut minua enemmän kuin mikään koulutus, hän kertoo.

Kysymys mieleen jäävimmästä taiteilijasta on Koivistolle helppo.

– Grigori Sokolov on poikkeuksellinen persoonallisuus. Hän tutkii soittimet hyvin tarkkaan ja kirjaa sarjanumerot ylös. Hän tutustuu soittimen sielunelämään. Hän myös vaatii virittäjältä paljon. Soittajana hän on aivan uskomaton, pianon shamaani, kertoo Koivisto.

Linkki lehteen